Olen luonteeltani äärettömän tulinen ihminen ja minun kanssa saattaa ajoittain olla todella vaikea elää tulisen temperamenttisuuteni vuoksi. Vaikka vuodatankin täällä paljon enemmänkin paskaa ja riitoja niin elämääni kuuluu kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa. Esimerkiksi eilinen riita ( kuten aika moni muukin riita ) sai alkunsa siis siitä, että takana on ollut helvetillinen työpäivä, eilen se sattui ukon kohdalle. Ja senhän tietää miten vitutus ja väsymys tulee esiin, pienistä asioista. Toki olin eilisestä oikeastikin vihainen ja annoin kuulla, että viimeisen ja ainoan kerran minulle sanellaan sääntöjä tai ehtoja, jos ne ilmenee idiooteista asioista (edelleenkin painotan sitä, että oikeista asioista saa ja pitääkin sanoa). OPETUS: Oikeasti on joskus hyvä ottaa aikalisä ja mennä nukkumaan suuttuneenakin, sillä asiat eivät etene jos riitaa yrittää sovittaa tuohtuneena ( ja hivenen humalassa, kuten minä olin, hik ;) ).

Noh.. miten me asian ratkaisimme, jälleen kerran minun kohdalta tooodella aikuismaisesti. NOT. Sanelin puolestaan ehdot ukolle. Tästä lähtien (tämän päivän, mutta sitä en ukolle sanonut) en tee enää mitään, en ole vastuussa kenestäkään, en huolehdi mistään ja lapset saavat luvan keskustella kaikki maailman asiat isänsä kanssa. Soittakoot isälleen jokaikisestä pienestä risauksesta ( joita on muuten helvetin paljon pitkin päivää), marmattakoot isälleen kun toinen teki sitä ja toinen tätä.. soittakoot, jokainen erikseen tietenkin, että mitä välipalaa voi ottaa (eihän murkut tietenkään itse osaa aivojaan käyttää) ja mitähän vielä. Kaikkea tätä joudun selvittämään joka ikinen päivä uudestaan ja uudestaan. Ja se muuten alkaa pikkuhiljaa rassaamaan hermoja ja PALJON (tottakai olen sisimmässäni onnellinen siitä, että lapset oikeasti soittaa ja kertoo asioita, vois olla pahemminkin, onhan murkut yleensä sellaisia, että vanhemmat ovat perseestä ja ne ei ymmärrä mistään mitään, mutta siis, oikeasti olen onnellinen siitä, että lapset vielä soittaa ja varmistaa tulleensa kotiin, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö se välillä käy hermoillekin kun soitetaan niinkin pienistä asioista kun toinen aukas telkkarin ennenkuin läksyt oli tehty). Kaikesta tästä ihanuudesta siis ukko jää kokonaan paitsi. Eihän sitä nyt isälle osata soittaa ku äiti sitä ja äiti tätä. No siis, en ollut tavoitettavissa tänä päivänä ollenkaan. Ajattelin, että siinäpän kokeilkoot ilman organisaattoria pärjätä, jospa tämä herättäisi ukonkin hoksaamaan, että oikeasti minä teen loppujen lopuksi paljon sellaista työtä, mikä ei näy mihinkään. Tämä päivä oli siitäkin hyvä valinta, että tänään piti huolehtia töiden jälkeen mm. kaupassa käynti ( tosin sen homman mies taitaa paremmin kuin minä, mutta joka tapauksessa) ruokakasseja on miljoona tällaiseen talouteen ja jääkaappi oli tyhjä, lisäksi piti lähteä kaupunkiin hakemaan yhden lapsen silmälasit.. huolehtikoot myös ne, postista piti hakea pakettia jne jne.. No melko julma temppu, mutta se tepsi.. iltapäivällä kotiin palattuani täällä odotti rauhallinen mies, rauhalliset lapset, ruoka valmiina ja anteeksipyyntö eilisestä ylilyönnistä. TOINEN OPETUS: Jos asiat mutkistuvat, aikalisä ja konkreettinen esimerkki siitä, mitä elämä olisi ilman toista, voi olla äärettömän valaiseva kokemus, jos toista rakastaa oikeasti.. tosin jos ei rakasta, silloinhan sen huomaa helpotuksena :D.. joten toimii kuitenkin, oli lopputulos mikä tahansa.

Eli siis, jos minä revittelen täällä aika raa´altakin kuulostavalla tavalla minun perhe ja parisuhdekiemuroita, se tarkoittaa sitä, että todellisuudessa olen ollut ihan pikkaisen rauhallisempi (no en hirveesti), tämä on siis vain minun keino purkaa sen hetkinen vitutus täyslaidallisena ulos kun sitä ei kehtaa niin täytenä (mutta melkein) tehdä toisen kasvoille.. ja jokainen riita meillä on keskusteltu läpi,  vaikka riidasta on saattanutkin vierähtää vuorokausi tai toinen. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, meidän riidoissa on kyseessä aina kahdesta idiootista, toinen ruokkii toista ja sitä rataa.. Minun vuodatukset on tarkoitus aukaista itselleni omaa käytöstäni ja pyrkimyksenäni on yrittää oppia näistä tilanteista.. tällä hetkellä oppimisen vauhti on kyllä enemmänkin tipuaskellusta, kuin huimaa edistystä, mutta suunta on kuitenkin eteenpäin, vaikka perse edellä.

- känkkäränkkä kiittää ja kuittaa ;) -