Olen kesälomalla ukkorakkaan kanssa ja sunnuntaina kotiuduttu juhannuksenvietosta mökiltä. Oltiin lasten ja ystäväperheen kanssa kalajoella, omalla mökillä ( ei TODELLAKAAN särkillä vaan omassa rauhassa) lapsia oli yhteensä kymmenen ympärillä ja neljä aikuista yritti pitää katrasta koossa (enimmäkseen minä armeija-äänelläni). Kohtuu hyvin se onnistuikin, mitään peruuttamatonta ei päässyt tapahtumaan :D, mitä nyt yksi lapsista tippui portailta ja toinen yritti kiivetä auton katolle ihan muuten vain. No siis olemme kotiutuneet mökiltä ja lapset lähti etävanhempien luoksi kolmeksi päiväksi, sillä ajatuksella, että saamme ukkokullan kanssa viettää, edes osan hänen lomastaan kahden ( hänellä kun lomaa on vain kaksi viikkoa, joista ensimmäinen meni jo). Lapset siis tulevat huomenna kotiin, äkkiä tämä kolme "rentouttavaa" päivää ilman lapsia kuluu. Joo, ei aivan. Meillä OLI mahtavia suunnitelmia mm. mennä mökille heti takaisin yhdessä, tai käydä Norjassa yhdessä, tai käydä vaikka Tuurin kyläkaupassa tai Ikeassa, yhdessä. Mutta niin.. mikään näistä ei toteutunut kun appivanhemmat vihjaisi puusavotasta, joka on odottanut toisella mökillä jo pitkään tekijöitä.

Jos hieman nyt valaisen ukkokultani suhdetta isäänsä. Se on yksinkertaisuudessaan tahto- ja valtasuhde. Kaksi erittäin vahvaluontoista, itsepäistä sälliä ottaa toisistaan mittaa eikä kumpikaan voi tietenkään luovuttaa ennen toista. He siis mittaavat toistensa fyysistä kuntoa. Toinen on entinen palomies ja toinen on entinen urheilija. Eli tähän päälle kun mitataan fyysistä kestävyyttä niin mitataan myös tahdonvoimaa. Senhän tietää, että kummassakin entisessä ammatissa tahdonvoimalla ja fyysisellä kunnolla on helvetillisen suuri merkitys, ehkä tuolla tahdonvoimalla vieläkin enemmän. Noh.. siis kun appiukko käskee niin mehän mennään, mikä tarkoittaa sitä, että MINÄKIN teen sitä fyysistä työtä puusavotan merkeissä. Se on kuulkaas sillä lailla, että appiukolla on sen verran suuri auktoriteetti, jonka alaisuudessa minäkin hiljenen perkele. ( Tässä se sitten oli rentouttavan ihanat yhteiset kolme päivää ilman lapsia ).

No pakkohan se on myöntää, että enhän MINÄ nyt saatana jaksa pysyä nuitten hullujen perässä, minulta loppui voimat kahden ja puolen tunnin kuluttua aloittamisesta vaikka kuinka joi vichyvettä, mutta jumalauta, ihan oikeasti, onhan se nyt saatanallisen hullua tehdä puusavottaa + 30 asteen lämpötilassa keskellä metsää tuhansien ja tuhansien paarmojen pitäessä sulle hilpeästi seuraa. Ei se auttanut kun nöyrtyä saatana ja painua sisälle mökkiin. Sinne jäi ukkokulta, appiukko ja anoppikin ( anoppi on rauhallisempaa sorttia eikä niinkään kilpailuhenkinen, mutta kun sattuu olemaan naimisissa tuollaisen ison körilään kanssa, jolla se auktoriteetti yltää seuraavaan pitäjäänkin asti niin onhan se luonnollisestikin töitä tehtävä ) ja eipä siinä, kyllä ne on tottuneetkin tekemään enemmän töitä, maalta kun ovat kotoisin, toisin kuin minä, kaupunkilaispenikka. Voihan vittu, kylläpä taas tuntee itsensä saamattomaksi paskaksi vaihteeksi.

Siis selvennykseksi minun saamattomuuden tunteen saa esiin vain minä itse, ei ukkorakas eikä appivanhemmat. He eivät odota minun jaksavan ja tekevän töitä loppuun asti, mutta kun minun ylpeys saa niin saatanallisen kolahduksen kun en jaksakaan siinä suhteessa kuin toiset, liekkö se kilpailuvietti iskee minullekin kun ei mieli antaisi lopettaa ennen muita, en tiedä. No jokatapauksessa mökkiin oli lähdettävä kun jalkoja kirveli ihan helvetillisesti, tosin huomasin siinä mökkitietä kävellessäni, että mikä ihmeen tunne tämä on kun tekisi niin mieli juosta. Siis toisinsanoen olin fyysisesti ihan helvetin hyvässä voinnissa, tuo jalkojen kirvely ja kutina oli vain ajanut minut pois savottahommista. Mulla oli höyhenen kevyt olo ja oisin voinut juosta vaikka maratoonin, tosin jos sen olisin tehnyt, että olisin lähtenyt juoksemaan pitkin mökkitietä, niin viimeistään silloin appiukko olisi katsahtanut poikaansa päin ja sanonut, että minkälaisen hullun sinä olet mennyt vaimoksesi ottamaan, joten maltoin mieleni ja kävelin mökille.

Myöhemmin vasta tajusin, että se valtaisa tunne ja pakon omainen tarve lähteä juoksemaan oli sitä kovastikin puhuttua euforista oloa voimakkaan liikuntasuorituksen jälkeen. Se oli juurikin sitä, mitä minä olen vuodattanut kaikki nämä vuodet, etten sellaista tunnetta ole koskaan kokenut, ENKÄ KOE , mutta toisin kävi, jos ei piittaa urheilusuorituksen alussa siitä helvetillisestä lihasten maitohappokivusta ( mikä minulle tuli jo n.10min puusavottahomman aloittamisen jälkeen) vaan antaa mennä hampaat irvessä ylpeyden raivolla eteenpäin niin johan tulee se hetki kun lihakset toimii viimeisen päälle oikein, olo on kevyt ja voisi vaikka juosta ( minun vertaus juoksemiseen on sama kuin joku pikajuoksia vertaisi oloaan lentämiseen, tällä kropalla ja hapituksella se on enemmän kuin jotain jumalattoman suurta, jos minulle tulee tunne, että voin juosta, sitä tunnetta ei ole tullut esiin sitten lapsuuden). Kirvelyn ja kutinan syykin selvisi, minulla on yhteensä noin kaksikymmentä paarman puremaa jaloissa ja yksi rinnan alla. Tätä se saatana teettää kun mennä pätkäyttää naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka omaa urheiluhullut vanhemmat, ja nyt en viittaa heihin, jotka kyttää tv:stä vittu joitan idioottia urheilukanavaa vaan viittaan siihen, että en ole eläissään tavannut ketään 60-vuotiasta, jotka ovat tuollaisessa kunnossa.. nöyräksi vetää nöyräksi vetää, on mulla vielä paljon opittavaa. Koen olevani todellakin vielä suoranainen penikka heidän seurassa ollessani.

Ainiin, unohdin vallan mainita sellaisen pienen jutun vain, että toinen autoistakin hajosi juhannuksen jälkeen kotimatkalla. Pakoputki poikki ja takajouset paskana. Siinä sitä sitten jännättiin, että saadaanko auto ylipäänsä kotipihaan asti kun perässä oli asuntovaunu ja auton perä laahasi maata. Siis eihän me nyt oltaskaan haluttu lähteä lasten kanssa tänä kesänä huvipuistoon vaan nimenomaan me ajateltiin tänä kesänä laittaa vitusti rahaa autojen korjaamiseen, juuri ennen mökille lähtöä minun autoon tehtiin peruskorjaus 500e edestä ja nyt sitten ukon auto.. voi v.... sanonko mitä.

- paarmoihin vittuuntunut Känkkäränkkä -