Siis mulla ei nyt ole mitään tähdellistä asiaa. Ajattelin vain kertoa, että suurimmaksi osaksihan minulla on aivan ihana perhe-elämä ja todellisuudessa en TODELLAKAAN kiroa näin kun teksteissäni kiroan. Tänne on niin ihana vain purkaa pahimmat tunnot ja minkäs sille teet kun ne kirosanat ovat vain niin pirun hyviä voimasanoja ja kun ne on saanut ladottua maailmalle niin johan oloa helpottaa kummasti.

Mä siis oikeastikin rakastan mun elämää, miestä ja lapsia eikä mulla ole suurempia ylitsepääsemättömiä ongelmia elämässäni ( jos nyt ei oteta huomioon tuota mun kiroamisvimmaani ja pientä piilohulluutta), joten minun teksteistä ei kenenkään tarvitse ahdistua.

Meillä siis eletään normaalia suurperheen arkea meluineen, suruineen ja iloineen, joita riittää vaikka muille jakaa ( ja yleensä naapurit ne meidän kanssa jakaakin, suurimmaksi osaksi tahtomattaan ) :D. Me nyt vain satutaan olemaan tällainen Kiljusten Herrasväki, onneksi asutaan omakotitalossa, sillä kerrostalosta varmaan oltais saatu jo häätö :D. No joo, ehkei sentään. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, ja äiti-ihmisten kirosanatkin.

- Känkkäränkkä kuittaa -